Kriisi

Olin alunperin ajatellut kirjoittaa kriisistä ja siitä selviämisestä, mutta ketä kenenkään henkilökohtainen kriisi itse asiassa kiinnostaa? Kriisi jaksaa kiinnostaa jonkun aikaa, mutta pitkittyessään ihmiset unohtavat sen. Ihminen on mielestäni aika itsekäs ”eläin”. Oma elinpiiri on kuitenkin tärkeämpi kuin kenenkään ulkopuolisen kriisi.

Sen verran kuitenkin kriisistä: kriisi ei tarkoita kynnen katkeamista, bussista myöhästymistä, lapsen harrastuksen unohtamista ym. Kriisi on esim. puolison äkillinen sairastuminen, jopa kuolema. Työpaikan menettäminen tai lomautus. Lapsen sairastuminen, oman vanhemman kuolema. Tässä muutama esimerkki. Elämää isosti, äkillisesti muuttavat asiat. Omassa kriisissäni puhuisin superegon esiintulemista kriisin seurauksena. Superego saa meidät ”taantumaan” lapsen ja teinin tasolle. Suusta putkahtelee ulos mitä kummallisempia asioita, joita normaalissa mielentilassa emme missään tapauksessa käyttäisi. Superego tulee ehkä pahimmin esiin avioerotilanteissa. Silloin vanhemmat eivät ole ”normaaleja”, vaan silloin puhuu superego! Sammakot suorastaan hyppäävät suusta.

Miten sitten selvitään kriisistä. Hyvä kysymys, johon on yhtä monta vastausta kuin on kriisiäkin. Itselleni paras tuki oli muutama hyvä ystävä. Heidän kanssaan tuli selviteltyä asioita. Kehotan siis soittamaan niille muutamalle hyvälle ystävälle, joita toivottavasti meillä jokaisella on.

Tapasin vanhemman viisaan rouvan. Hän tuli luokseni hoitoon tänne Riehun vanhalle kansakoululle. Hän oli nähnyt ja lukenut lehtijutun, jonka Lempäälän Vesilahden Sanomien toimittaja minusta teki. En mielestäni ollut koskaan aikaisemmin tavannut häntä ja kuitenkin minulla oli kummallinen tunne, että olemme tavanneet jossakin?  Koska? Missä? Kerroin hänelle itsestäni asioita, joita en ole kertonut vielä kenellekään muulle. Nämä asiat olivat tavoitteita ja haaveita, joita olin säilyttänyt sisimmässäni ja miettinyt pitäisikö ne toteuttaa. Miten ihmeessä hän sai minut kertomaan ne? En vieläkään tiedä. Hän sanoi kuitenkin mielipiteensä niihin. Jos toteuttaisin ne, niin lopettaisin hoitotyöt! Uudet asiat veisivät minut mukanaan ja suuntautuisin kokonaan niiden mukana toisaalle. Tuolta kantilta en ollut asiaa koskaan ajatellut. Hän on itse asiassa aivan oikeassa. Oli vaan huikea tunne, kun hän sai minut ylipäätään avautumaan niin paljon ja hän oli aivan oikeassa! En ollut siis ajatellut haavettani loppuun asti.

Haaveita ja etenkin tavoitteita pitää olla. Ne ovat aivotoiminnan kannalta tärkeitä. On jotakin minkä eteen tehdä töitä. Hulluin haave mikä itselläni on liittyy vanhusten omaan ”kylään”. Sanoinkin, että olisin halunnut voittaa sen Jackpotin 40 miljoonaa, niin olisin voinut sen rahallisesti toteuttaa. Siellä olisi kodinomaiset asunnot, paljon virkistystoimintaa, erilaisia luontaishoitoja tarjolla ja muistisairaille oma kauppa! Lasteni mielestä idea oli loistava. Ehkäpä alan pelata noita uhkapelejä, josko potti osuisi kohdalle. Siihen asti haaveillaan toteutuksesta. Muistakaa haaveilla ja antakaa haaveillenne siivet. Olen saavuttanut yhden haaveeni ja elän sitä tällä hetkellä. Hoidan asiakkaitani ja koetan omalla hoidollani saada aina jonkun löytämään oman polkunsa. Muutama uusi polku löytyikin ja olen näistä naisista suunnattoman ylpeä.

Polun viereen on aina oma riskinsä astua, se vaatii rohkeutta. Toivotan haaveita ja rohkeutta jokaisen elämään. Ihanaa syksyä!

Vastaa