Aihearkisto: Yleinen

Kriisi

Olin alunperin ajatellut kirjoittaa kriisistä ja siitä selviämisestä, mutta ketä kenenkään henkilökohtainen kriisi itse asiassa kiinnostaa? Kriisi jaksaa kiinnostaa jonkun aikaa, mutta pitkittyessään ihmiset unohtavat sen. Ihminen on mielestäni aika itsekäs ”eläin”. Oma elinpiiri on kuitenkin tärkeämpi kuin kenenkään ulkopuolisen kriisi.

Sen verran kuitenkin kriisistä: kriisi ei tarkoita kynnen katkeamista, bussista myöhästymistä, lapsen harrastuksen unohtamista ym. Kriisi on esim. puolison äkillinen sairastuminen, jopa kuolema. Työpaikan menettäminen tai lomautus. Lapsen sairastuminen, oman vanhemman kuolema. Tässä muutama esimerkki. Elämää isosti, äkillisesti muuttavat asiat. Omassa kriisissäni puhuisin superegon esiintulemista kriisin seurauksena. Superego saa meidät ”taantumaan” lapsen ja teinin tasolle. Suusta putkahtelee ulos mitä kummallisempia asioita, joita normaalissa mielentilassa emme missään tapauksessa käyttäisi. Superego tulee ehkä pahimmin esiin avioerotilanteissa. Silloin vanhemmat eivät ole ”normaaleja”, vaan silloin puhuu superego! Sammakot suorastaan hyppäävät suusta.

Miten sitten selvitään kriisistä. Hyvä kysymys, johon on yhtä monta vastausta kuin on kriisiäkin. Itselleni paras tuki oli muutama hyvä ystävä. Heidän kanssaan tuli selviteltyä asioita. Kehotan siis soittamaan niille muutamalle hyvälle ystävälle, joita toivottavasti meillä jokaisella on.

Tapasin vanhemman viisaan rouvan. Hän tuli luokseni hoitoon tänne Riehun vanhalle kansakoululle. Hän oli nähnyt ja lukenut lehtijutun, jonka Lempäälän Vesilahden Sanomien toimittaja minusta teki. En mielestäni ollut koskaan aikaisemmin tavannut häntä ja kuitenkin minulla oli kummallinen tunne, että olemme tavanneet jossakin?  Koska? Missä? Kerroin hänelle itsestäni asioita, joita en ole kertonut vielä kenellekään muulle. Nämä asiat olivat tavoitteita ja haaveita, joita olin säilyttänyt sisimmässäni ja miettinyt pitäisikö ne toteuttaa. Miten ihmeessä hän sai minut kertomaan ne? En vieläkään tiedä. Hän sanoi kuitenkin mielipiteensä niihin. Jos toteuttaisin ne, niin lopettaisin hoitotyöt! Uudet asiat veisivät minut mukanaan ja suuntautuisin kokonaan niiden mukana toisaalle. Tuolta kantilta en ollut asiaa koskaan ajatellut. Hän on itse asiassa aivan oikeassa. Oli vaan huikea tunne, kun hän sai minut ylipäätään avautumaan niin paljon ja hän oli aivan oikeassa! En ollut siis ajatellut haavettani loppuun asti.

Haaveita ja etenkin tavoitteita pitää olla. Ne ovat aivotoiminnan kannalta tärkeitä. On jotakin minkä eteen tehdä töitä. Hulluin haave mikä itselläni on liittyy vanhusten omaan ”kylään”. Sanoinkin, että olisin halunnut voittaa sen Jackpotin 40 miljoonaa, niin olisin voinut sen rahallisesti toteuttaa. Siellä olisi kodinomaiset asunnot, paljon virkistystoimintaa, erilaisia luontaishoitoja tarjolla ja muistisairaille oma kauppa! Lasteni mielestä idea oli loistava. Ehkäpä alan pelata noita uhkapelejä, josko potti osuisi kohdalle. Siihen asti haaveillaan toteutuksesta. Muistakaa haaveilla ja antakaa haaveillenne siivet. Olen saavuttanut yhden haaveeni ja elän sitä tällä hetkellä. Hoidan asiakkaitani ja koetan omalla hoidollani saada aina jonkun löytämään oman polkunsa. Muutama uusi polku löytyikin ja olen näistä naisista suunnattoman ylpeä.

Polun viereen on aina oma riskinsä astua, se vaatii rohkeutta. Toivotan haaveita ja rohkeutta jokaisen elämään. Ihanaa syksyä!

Muutos

Muutos

Koska on oikea aika muutokselle elämässä? Onko olemassa oikea aika? Uskoisin, että isolle muutokselle aika on kypsä, kun ikää on +40. Siinä vaiheessa jokainen katsoo vähän taaksepäin ja miettii menneisyyttä. Mitä on saanut aikaan? Missä vaiheessa työura on? Onko saavuttanut työelämässä sen mitä on halunnut? Tekeekö ylipäätään sellaista työtä, mitä haluaa tehdä? Pitäisikö vaihtaa kokonaan alaa? Uskaltaisikohan? Tämä on myös se vaihe kehossa, kun ensimmäiset ”karikot” terveydentilassa saattavat nostaa päätään. Kannattaa vähän katsoa lähisuvussa ympärilleen, että tietää mitä on tulossa…kohonnut verenpaine, kakkostyypin diabetes ym. saattavat tässä vaiheessa tulla osaksi elämää.

Mikä sitten on muutoksen ydin? Muutos lähtee aina itsestä. Kukaan toinen ei voi muuttaa sinua. Muutoksen täytyy aina lähteä syvältä sisimmästämme. Ei auta, vaikka kaikki muut kuinka antaisivat sinulle hyviä ohjeita, vinkkejä ja vaikka kuinka tarjoaisivat mahdollisuuksia ja apuansa. Jos et ole muutokseen elämässäsi itse valmis, kaikki ulkopuolinen toiminta on ”kuin tuuleen huutaisi”. Eli ei vaikutusta. Olkoon kyseessä sitten laihduttaminen, työhön ”luutuminen”, kuntoilun aloittaminen ym. listahan on loputtoman pitkä.

Itselläni muutos kypsyi vuosien 2013-2015 aikana. Kävin koulutukseni diplomirefleksologiksi Medika Novassa loppuun ja perustin luontaishoitoyritykseni. Mikä oli sitten omalla kohdallani se lopullinen sysäys? Pakko taasen todeta, että sairastuminen. Krooninen suolistosairauteni oli kehittänyt liitännäissairauden nimeltään PSC. Diagnoosi varmistui magneettikuvauksella varjoaineen kanssa 2011. No niin, silloin liityin munuais-ja maksaliittoon. Lakkasin hakemasta tietoa sairaudesta sen enempää ja opettelin elämään sen kanssa. Lupasin lapsilleni etten kuole sairauteeni. Aikani koiralenkillä kiviä potkiskellessani tulin siihen tulokseen, että takaisin työelämään olisi päästävä. Lapset olivat koululaisia ja vointini stabiili. Mutta miten? Kukaan työnantaja ei olisi niin hullu, että ottaisi töihin naisen joka on reippaasti yli neljänkymmenen ja taustalla kaksi kroonista sairautta. Joten soitin Annukalle ja jatkoin opintoni Medika Novassa loppuun.

 

Pidän työstäni. Kovasti. On huikean hienoa voida auttaa ihmisiä. Jotenkin myös vedän puoleeni muita suolistosairaita. Hoitovasteeni on heidän osaltaan loistava. Syksyllä 2014 aloitin kalevalaisen jäsenkorjauksen opinnot. Halusin enemmän työkaluja tuki-ja liikuntaelinsairauksien hoitamiseen. Hoitomuoto on sikäli mielenkiintoinen, että PSC:ni pysyy paremmin kivuttomassa tilassa kalevalaisen jäsenkorjauksen ansiosta. Siinä hoidetaan sisäelinten hermotuksia ja skeptikkona voin todeta siis, että hoitohan toimii!

 

Jos mietit muutosta, koeta ajatella, että tekisit ensin yhden niistä asioista, joita haluaisit elämässäsi muuttaa. Muista, että kaikkea ei tarvitse muuttaa kerralla. Huominen on olemassa!

Skeptikosta luontaishoitajaksi

Tervetuloa seuraamaan blogiani. Matkani tähän päivään on ollut pitkä, aloitan siten tarinalla taipaleeni alusta.

Skeptikosta luontaishoitajaksi

Olen jossain määrin skeptikko. Olen aina ollut ja tulen kai aina olemaankin. Siksi onkin aika mielenkiintoista, että olen refleksologi ja teen kalevalaista jäsenkorjausta.

Minut, kuten monet muutkin on opetettu siihen, että lääkäriin mennään, kun vatsa on kipeä ja suoli toimii ”hassusti”. Näin tein aikoinaan itse 27-vuotta sitten. Paljastui, että sairastin colitis ulcerosa –nimistä kroonista suolistosairautta ja lääkehoito aloitettiin välittömästi. Kortisonia ja muistaakseni salazopyriniä suun kautta. Kului muutamia vuosia, tein paljon vuorotyötä ja vietin epäsäännöllistä elämää. Heinäkuun helteillä 1994 löysinkin itseni makaamasta tippaletkuista Taysista. Tulehdusarvot ”tapissa”, suoli vuoti verta ja kortisonia ”pumpattiin” kanyylin kautta suoraan suoneen. Silloin mietin, että on pakko olla muitakin keinoja pitää itseään kunnossa, ettei tähän taas päädytä. Ihmisellä on kuitenkin sen verran kova pää, että makasin kolmen viikon kuluttua uudestaan samaisella osastolla tippaletkuissa ja nyt annos (kortisoni) oli suurempi kuin edellisellä kerralla. Lisäksi jouduin jatkamaan kortisonia sairaalajakson jälkeenkin jonkin aikaa. Sitten olikin sairasloma loppu ja olikin aika palata takaisin töihin Rantasipi Aulangolle. Olin laihtunut tuon sairaalajakson aikana lisää ja kuitenkin olin kuukasvoinen! Kuukasvoinen kukkakeppi! Työkaverini olivat voinnistani ja kokemastani järkyttyneitä  ja kertoivat vyöhyketerapeutti Eevasta. Eeva oli Aulangon entisiä työntekijöitä ja opiskellut vyöhyketerapeutiksi. Sain siis Eevan puhelinnumeron ja muutaman työkaverin nimen suosittelijana.

Sain soitettua ajan ja menin hyvin epäileväisenä Eevan luo. Muistan vieläkin sen tunteen,  ajattelin ettei siitä varmaan mitään haittaakaan ole?! Mitä teki Eeva: Pitkän hoidon, antoi kotihoito-ohjeet, kuinka hoitaisin itse kasvojen turvotusta. Parin päivän kuluttua hoidosta turvotus oli poissa! Olin oikeasti ihmeissäni, jatkoin hoitoja säännöllisesti ja tuntui, että pysyin paremmassa kunnossa hoitojen avulla. Eeva siis muutti ajattelutapaani luontaishoidoista täysin. Se toimii, ylläpitävinä hoitomuotoina etenkin kroonisissa sairauksissa.