Avainsana-arkisto: kaaos

Suoraan puhumisen taito

Haluamme antaa Suomesta sellaisen kuvan, että olemme työtä pelkäämätön, sisukas, rehti ja rehellinen kansa. Olemmeko me oikeastaan sitä? Tämä kysymys on ainakin itselleni noussut esiin viimeisten viikkojen aikana eri tilanteissa.

Olen käynyt pitkiä keskusteluja poikani kanssa. Hän siirtyi pienestä kyläkoulusta kirkonkylän kouluun yläasteelle. Meni samalle luokalle pojan kanssa, joka oli samaisessa kyläkoulussa oppilaana kaksi vuotta. Sitä ennen kirkonkylän ala-asteella. Oletin, kuten myöskin poikani, että tämä samaisella luokalla ala-asteella ollut kaveri olisi ollut poikani kanssa myöskin yläasteella, kun he kerran halusivat jopa samaan luokkaan. Näin ei kuitenkaan käynyt. Iloinen, pilke silmäkulmassa kulkeva poikani tuli koulun alkaessa vakavana kotiin viikon verran, ennen kuin sai kerrottua minulle, ettei kyseinen kaveri ollut huomaavinaankaaan häntä.  Hän oli ”löytänyt” tiensä takaisin entisten kavereidensa luokse. Mitä vastataan lapselle, kun hän kysyy, mikä hänessä on vikana, kun hänelle ei edes puhuta? Haiseeko hän pahalle? Mitä minä olen tehnyt, kun hän kohtelee minua, kuin olisin ilmaa? Oliko se kaksi vuotta kaveruutta nyt ohitse? Olenko vain kuvitellut hänen olevan kaverini? Eikö se ollutkaan aitoa? Ihan pakko oli myöntää, etten osannut selittää kyseisen pojan käytöstä. En sitten millään tavalla. Loppuiko pienen koulun ihannointi välittömästi silloin, kun astuttiin yläasteelle? Vastaushan on KYLLÄ.

Tästä kyseisestä pojasta ei varmastikaan tule enää poikani parasta kaveria. Luottamus taisi mennä. Poikani on kuitenkin omalla persoonallaan saanut uusia kavereita ja tekee tosissaan töitä kaverisuhteiden eteen. Asia on myöskin selvitetty tämän kaverin vanhempien kanssa. Tarkoituksellista syrjimistä ja haukkumista selän takana ei heidän mukaansa ole tapahtunut. Heidän pojallaan on vain eskarista asti ollut siellä kavereita. Hyvä niin. Mitenköhän tällainen käytös olisi tuossa pienessä kyläkoulussa tulkittu, jos poikani ei olisi puhunut/ottanut heidän poikaansa ryhmään mukaan? Kiusaamisena? Syrjimisenä?  Onko tämä reilua, rehellistä käytöstä? Tuskin, mutta poikani selviää, sisulla ja omalla rehellisyydellään. Olen myöskin muistuttanut poikaani, kuten montaa muutakin ihmistä, ettei kukaan voi saada sinua tuntemaan alemmuutta, ellet anna siihen lupaa. Tämä on tärkeä asia kaikkien muistaa.

Suoraan on ollut pakko opetella puhumaan. Se on ollut ainoa tie, kun puhun asiakkaiden kanssa heidän ongelmistaan. Kerron tämän seikan hoitosuhteen alkaessa, kysyn suoraan, puhun suoraan ja kaikki jää meidän väliseksi. Tällä tavoin pystyn hoitamaan asiakkaita parhaiten.

Osaammeko me suomalaiset sitten puhua suoraan? Osa hallitsee taidon, osa ei. Osa kuvittelee, että selän takana puhuminen on suoraan puhumista. Nämä ihmiset jaksavat välillä huvittaa ja välillä raivostuttaa. On nimittäin sellaisiakin ”avuliaita Aatuja”, jotka sitten suuressa viisaudessaan kertovat takana puhutut asiat sinulle. Annan vinkin, NÄITÄ JUTTUJA EI KANNATA USKOA! Ikävimpiä ovat vielä ne ihmiset, jotka kertovat, että ”luuletko, ettei se puhu pahaa sinusta?”. Tällaisten yksilöiden kanssa en valitettavasti halua olla edes tekemisissä. Jos ei voi puhua suoraan, niin mitään ”välikäden” soopaa en halua edes kuulla. Olen tavannut asiakkaitakin, jotka miettivät, mitä joku asia tarkoitti, minkä he joltakin kuulivat. Kehotan soittamaan suoraan kyseiselle henkilölle. Ei kannata edes kuunnella mitään välikäden juttuja. Niissä ei välttämättä ole enää mitään totuuspohjaa.

Jotta voimme olla rehellisiä itsellemme ja toisillemme, on meidän otettava vastuu oman elämämme hallinnasta. Oman elämän hallinnan tunteesta tulee se perusta, jonka varaan voimme rakentaa tulevan onnellisuuden ja menestyksen. Ympärillämme oleva kaaos vaikuttaa tällä hetkellä meidän monen elämään. Osa meistä on herkempiä, kuin toiset ja ulkopuolelta tuleva kaaos voi sekoittaa myös omaa elämäämme. Tämä on nyt ollut nähtävissä uupumuksena, väsymyksenä, keskittymishäiriöinä ja erilaisina pelkotiloina. Tässä tapauksessa puhun hoidoissani ”maadoittamisesta”. Autan asiakkaitani seisomaan ”tukevasti” omilla jaloillaan ja selkä suorana. Mitä ikinä teetkin, tee se täydestä sydämestäsi, muita ihmisiä kunnioittaen ja parhaasi yrittäen. Mukavaa aurinkista syksyä toivotellen!